Tunnesyöminen on yleistä, mutta milloin se muuttuu ongelmaksi?
Siniriikka Männistö
Psykologi ja ravitsemusterapeutti, jonka mielenkiinnon kohteita ovat elintapamuutos, painonhallinta ja hyvinvoinnin edistäminen.
Vastaanottotapaamisilla minulta kysytään monesti, että ”olisiko sinulla antaa vinkkejä, miten lopettaa tunnesyöminen”.
Usein joudun tässä kohtaa tuottamaan pettymyksen: tunnesyömisen työstäminen on hidas prosessi ja yksittäiset vinkit eivät anna sellaisia kokemuksellisia oppeja ja oivalluksia, kuin mitä muutos vaatisi tuekseen.
Tieto siitä, mistä tunnesyömisessä on kyse, voi kuitenkin auttaa tunnistamaan omaa tilannetta ja toimintamalleja. Tässä kirjoituksessa käsittelen tunnesyömisen merkitystä ja sitä, milloin tunnesyöminen muuttuu ongelmalliseksi toiminnaksi.
Eräs tarina tunnesyömisestä
Anni* oli muuttanut vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Opinnot tuntuivat raskailta, eikä hän tuntenut sopeutuvansa porukkaan. Lohduttaakseen itseään hän kävi usein ostamassa kaupasta herkkuja, jotka hän söi yksin kotona. Aina herkkuhetkien jälkeen hän lupasi itselleen pinnistää tahdonvoimalla ja syödä terveellisemmin. Niin hän tekikin, kunnes tuli riittävän stressaava tilanne ja hän päätyi taas herkuttelemaan – häveten itseään ja painoaan, joka hiipi ylöspäin herkuttelukertojen myötä.
*nimi muutettu
Tarina on melko tyypillinen. Syöminen toimii selviytymiskeinona kuormittavassa tilanteessa. Valitettavasti syömiseen liittyy usein häpeää ja ehdottomuutta, jota pyritään rajoittamaan tahdonvoimalla. Strategia ei kuitenkaan toimi pitkällä aikavälillä ja epäonnistumisen kokemus tuottaa entistä enemmän ikäviä tunteita, joita sitten käsitellään ruoalla.
Tarina on minulle myös henkilökohtaisella tasolla hyvin tuttu. Tarinan Anni olen minä.
Kun puhun tunnesyömisestä, en puhu vain teoreettisen tiedon ja asiakaskokemusten läpi, vaan myös peilaten omia kokemuksiani. Tiedän, miten hankala kierre tunnesyöminen on, mutta tiedän myös, että siitä on mahdollista irtautua.
Tunnesyöminen selviytymiskeinona
Kuten aiempi esimerkki kuvaa, tunnesyömiselle keskeinen piirre on juuri se, että syöminen liittyy tunteiden käsittelyyn. Syödään tunteisiin – ja tunteita pyritään tukahduttamaan syömällä.
Tunnesyöminen on kuin psyykkisen järjestelmämme varoventtiili. Varoventtiilin tehtävä putkistossa on ehkäistä ylipaine. Venttiili pysyy suljettuna, kunnes järjestelmän paine ylittää järjestelmän kantokyvyn. Tällöin venttiili aukeaa ja päästää ulos painetta, kunnes se on laskenut riittävän alhaiselle tasolle. Samaan tähtää myös tunnesyöminen – se antaa kanavan säädellä hankalaa tunnetta, joka tuntuu muuten sietämättömältä.
Tunnesyömiselle ja muille selviytymiskeinoille yhteistä on se, että ne pyrkivät hyvään. Niiden pyrkimys on varoventtiilin tavoin auttaa meitä pääsemään vaikeasta tunteesta etäämmälle ja saada se mittasuhteisiin, joka ei ylitä sietokykyämme.
Tunnesyöminen on yleistä, mutta milloin se muuttuu ongelmalliseksi?
Minulla on syy siihen, miksi käytän tunnesyömisestä luennoidessani ja kirjoittaessani omakohtaista esimerkkiä. Tunnesyömiseen ja muuhun hallitsemattomaan syömiseen liittyy usein kokemus häpeästä: ”minun pitäisi hallita tämä paremmin, olen surkea epäonnistuessani kerta toisensa jälkeen”.
Häpeä on kivulias tunne, joka saa meidät jättäytymään yksin ja jolle on vaikea löytää sanoja. Tämä saa meidät tuntemaan, että olemme yksin tilanteemme kanssa.
Todellisuudessa kaikki tunnesyövät joskus. Ongelmaksi tunnesyöminen muodostuu yleensä silloin, jos se on keskeisin tai jopa ainut tunnesäätelyn keino. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että selviytymiskeinot ovat sitä haitallisempia, mitä jäykempää niiden käyttö on ja mitä vähemmän erilaisia keinoja henkilöllä on valikoimassa.
Jos syöminen on ainut keino säädellä tunteita, se aiheuttaa enemmän ongelmia, kuin jos syöminen on vain yksi tunteiden käsittelyn keino esimerkiksi ystävälle puhumisen, ulkoilun ja käsitöiden rinnalla.
Syöminen on ongelmallista, jos siihen liittyy syyllisyyttä, pettymystä, häpeää tai hallinnan tarvetta, tai jos kokee, että syömistä täytyy kompensoida tai kontrolloida.
Harmillisen usein juuri kontrolloiminen ja itsensä piiskaaminen ovat keinoja, joilla tunnesyömisestä pyritään pääsemään eroon. Todellisuudessa nämä vain syventävät ongelmaa ja johtavat noidankehään. Tyypillinen tunnesyömisen kierre on kuvattuna alla.
Kuinka katkaista haitallinen kierre?
Kehä voi näyttää jokaisella hieman erilaiselta, mutta se on hyvä pyrkiä hahmottelemaan auki. Nimittäin jokaisessa kohdassa, jossa näet nuolen, voi myös nähdä katkaisukohdan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kehää kierteen onnistuu katkaisemaan, sitä helpommalla yleensä pääsee.
- Voisiko epämiellyttävän tunteen kohtaamista harjoitella sen sijaan, että sitä pyrkisi tukahduttamaan?
- Miten muita tunteiden säätelykeinoja voisi lähteä vahvistamaan, jotta ruoan roolia tunteiden säätelykeinona olisi mahdollista pienentää?
- Voisiko itsensä soimaamisen rinnalle harjoitella ymmärtäväisempää, armollisempaa ja myötätuntoisempaa suhtautumista itseen?
- Miten tietoisen syömisen taitoja voisi vahvistaa?
- Voisiko syömisen rajaamisen ja ylensyönnin kompensoimisen suhteen harjoitella joustavampaa suhdetta ruokaan?
- Voisiko tahdonvoiman pinnistelyyn liittyvästä uuvuttavasta taistelusta jo luopua?
Miten lopettaa tunnesyöminen?
Tunnesyömisestä voi pahimmillaan muodostua hankala, itseään ruokkiva kehä. Pohjimmiltaan sillä on kuitenkin hyvä pyrkimys: sen tavoitteena on muiden selviytymiskeinojen tavoin pitää meistä huolta, auttaa meitä säätelemään tunteitamme tässä hetkessä. Ja hetken verran se toimiikin niin kuin pitää – syömisen aikana olo on pienen hetken verran parempi.
Pitkällä aikavälillä tämä hetken helpotus kääntyy itseään vastaan ja voi tuottaa paljon kärsimystä. Jos syöminen on keskeinen tunteiden säätelykeino, ratkaisu ei voi olla: ”lopeta tunnesyöminen”.
Tämä ei tarkoita, että tunnesyömisen pysäyttäminen ei olisi mahdollista. Syömisen rinnalle on mahdollista löytää muita tunnesäätelyn keinoja. Tunnesyömisen noidankehän tunnistaminen, katkaisukohtien löytäminen ja kehän katkaisemiseksi tarvittujen taitojen harjoittelu auttavat irtautumaan kierteestä.
Kuten huomaat, teemat ovat isoja ja vaativat syvällistä työstämistä. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on mahdollinen.
Lopuksi
Asian kanssa ei kannata jäädä yksin. Me Ehonalla olemme mielellämme tukenasi, jos haluat lähteä työstämään tunnesyömiseen liittyviä kysymyksiä.
Osana Ehonan personal training -valmennusta voit hyödyntää psykologin tukikäyntejä joustavasti tarpeesi mukaan. Mahdollisuus on tarjolla kaikille, jotka haluavat lähteä muuttamaan elintapojaan yhdessä personal trainerin tai fysioterapeutin kanssa.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös painonhallintaan keskittyvä e-kirjamme, joka käsittelee myös tunnesyömistä. Lue lisää ja lataa maksuton oppaamme täältä.
Terveisin,
Siniriikka
Ehonan psykologi ja ravitsemusterapeutti
Lue lisää tyytyväisistä asiakkaistamme
