Vastuullinen Personal Trainer tukee tervettä ruokasuhdetta
Jenni Harala
Hyvinvoinnin moniosaaja ja hyvän arjen asianajaja, jonka elämäntehtävänä on auttaa ihmisiä voimaan hyvin ja elämään täyttä, omannäköistä elämää.
Ravitsemuksesta, ruokavaliosta ja syömisestä puhutaan paljon. Saamme siihen liittyvää informaatiota monelta eri suunnalta, päivittäin.
Valitettavan usein tieto on myös ristiriitaista tai virheellistä eikä tiedon vastaanottajan aina ole helppoa, tai edes mahdollista kriittisesti arvioida sitä.
Vaikka tarkoitusperät olisivat hyvät ja tutkittuunkin tietoon perustuvalla suosituksella haluttaisiinkin edistää ihmisten terveyttä, voi terveyden tavoittelu toisinaan muuttua paradoksaalisesti epäterveelliseksi.
Terveellinen ruokavalio nostetaan lähes yksimielisesti hyvinvointia ja terveyttä edistävän käyttäytymisen ’pyhään kolminaisuuteen’ levon ja liikunnan rinnalle.
Moni jopa toteaa, että ”kaikkihan tietävät millainen terveellinen ruokavalio on”.
Ei kuitenkaan ole lainkaan tavatonta, että kun kysyn henkilöltä, miten hän itse lähtisi muuttamaan ruokavaliotaan, vastaa moni esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
- ”Jättäisin herkut pois kokonaan”
- ” Vähentäisin hiilihydraattien syömistä”
- ” En söisi illalla enää kuuden jälkeen”
- ” Yrittäisin varmaan syödä vähemmän”
Näillä millään ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä terveyttä ja hyvinvointia edistävän ruokavalion kanssa.
Ne ovat ajatuksia, joita dieettikulttuuri on meille pelottavan onnistuneesti pitkään kaupannut. Tietäen, että ne eivät toimi – ihmiset joutuvat palaamaan pian takaisin.
Dieetit ovat merkittävä riski terveydelle ja hyvinvoinnille
Sen lisäksi, että dieetit ne usein johtavat liian vähäiseen syömiseen ja liian vähäiseen energian ja välttämättömien sekä hyödyllisten ravintoaineiden saamiseen, ne vähentävät joustavuutta syömiseen liittyvässä ajatusmaailmassamme.
Kun syömistä rajoitetaan ja kontrolloidaan paljon, vaikuttaa tämä arkisten ruokavalintojen lisäksi ”pinnan alla” ruokasuhteeseemme. Tämä puolestaan määrittää sitä, miten asiat syömisen saralla tulevat pidemmällä aikavälillä elämässä sujumaan.
Ruokasuhteella tarkoitetaan sitä suhdetta, joka meillä on muodostunut ruokaan ja syömiseen elämämme ja kokemushistoriamme aikana. Siihen liittyy käyttäytymistä, käsityksiä, tunteita ja arvovalintojakin.
Lapsilla ruokasuhde on usein hyvin luonteva ja mutkaton. Elämän aikana se voi joko pysyä sellaisena, tai joissain tapauksissa mennä hetkellisesti solmuun.
Ruokasuhteen solmujen avaaminen
Mikäli oma suhde ruokaan on esimerkiksi useiden dieettien, kuurien tai laihdutteluiden vuoksi mennyt hieman solmuun, saatetaan esimerkiksi ajatella, että:
- On olemassa ”hyviä” ja ”huonoja”, ”sallittuja” ja ”kiellettyjä” tai ”terveellisiä” ja ”epäterveellisiä” ruokia.
- Sellaisia ruokia, joiden ravintoarvoja ei tiedä, ei mielellään syödä.
- On tärkeää saada mahdollisimman vähän energiaa ruoasta tai että on tärkeää syödä mahdollisimman ”kevyesti”.
- Syöminen ansaitaan liikkumisella tai että itseä täytyy rankaista liikkumalla erityisen rankasti tukevamman syömisen jälkeen.
Vaikka nämä ajatukset olisivat lähteneet rakentumaan tarkoituksesta tehdä itselle hyvää, kääntyvät ne omaa hyvinvointia vastaan.
Kun solmuja syömisessä lähdetään avaamaan, on tärkeää ensin tulla tietoiseksi omista syömistä ohjaavista ajatuksista ja pohtia, palvelevatko ne oikeasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tarkoitusta.
Solmuja avatessa lähdetään pikkuhiljaa puhaltamaan ilmaa ja elämää ajatuksiin kuten:
- Ei ole olemassa hyviä tai pahoja ruokia, ei myöskään absoluuttisesti terveellisiä tai epäterveellisiä ruokia. On vain ruokia.
- Harjoitellaan myös luopumaan termeistä kuten ”roskaruoka”, ”cheat day” tai ”palkintoherkku”. Sanat luovat todellisuutta ja vaikuttavat ajatuksiin ja tunteisiin, joita ruokaan ja syömiseen kytkeytyy.
- Sinun ei aina tarvitse tietää mitä ravintoaineita tai kuinka paljon niitä jokin ruoka sisältää. Kun syöt monipuolisesti, värikkäästi ja riittävästi, saat suurella todennäköisyydellä kaiken tarvitsemasi.
- Energian määrässä kiinnostavaa on se, saatko sitä riittävästi, ei se, että sitä saadaan riittävän vähän.
- Ruokaa ei ikinä ansaita. Eikä sen syömistä ikinä tarvitse kompensoida. Tärkein asia, jonka todennäköisesti voin kenellekään valmennuksessa opettaa syömiseen liittyen on: sinulla on lupa syödä, sinulla on ehdoton lupa syödä.
Ajatusleikki: Millä perusteella valitset ruoan kaupasta, jos pakkausselosteessa proteiinin kohdalla lukee ”keijupöly”, hiilihydraatin kohdalla ”supervoima” ja rasvojen kohdalla ”elämän voima”. Eikö olisikin mukava saada näitä kaikkia?
Personal Trainerin merkitys joustavan ja hyvän ruokasuhteen rakentamisessa
Vastuullinen ja hyvä Personal Trainer -valmennus huomioi aina yksilön suhteen ruokaan ja kartoittaa sen menneisyyttä tarkastellen sitä, onko se jossakin vaiheessa merkittävästi muuttunut ja onko taustalla syömishäiriötä, häiriintynyttä syömistä tai pulmallista syömistä.
Vastuullisessa valmennuksessa ollaan kiinnostuneita myös ruokavaliosta, mutta ei grammoista ja kaloreiden laskemisesta.
Ensisijainen huomio ruokavaliotasalla on aina riittävyydessä ja sen arvioinnissa: saahan henkilö riittävästi energiaa päivän puuhiin ja liikkumiseen perusaineenvaihduntaan kuluvan energian jälkeen.
Vastuullisessa valmennuksessa ruoasta puhutaan neutraalisti eikä sitä arvoteta. Vastuullisessa valmennuksessa myös autetaan valmennettavaa löytämään uudenlaista sanastoa ruoasta ja syömisestä puhumiselle.
Ehonalla huomioimme nämä asiat jokaisessa valmennuksessa.
Toisinaan syömiseen teemana vain pistäydytään tarkistamaan, että asiat ovat riittävän mukavalla tolalla, kun taas toisinaan valmennuksen pääpaino on syömisessä ja hyvän ruokasuhteen sekä omaa jaksamista tukevan ruokavalion harjoittelussa.
Tässäkin keskiössä on yksilöllisyys.
Terveisin,
Jenni Harala
Personal Trainer – Ehona
Käyttäytymistietelijä, ravitsemustieteilijä ja liikunnanohjaaja
PS. Jos tarvitset apua ruokasuhteen pohtimiseen ja hyvinvointia tukevan ruokavalion vahvistamiseen, ole yhteydessä. Olemme apunasi.