Painostigma elää ja voi hyvin – mistä on kyse?

Siniriikka Männistö

Psykologi ja ravitsemusterapeutti, jonka mielenkiinnon kohteita ovat elintapamuutos, painonhallinta ja hyvinvoinnin edistäminen.

”Jos lihavuutta ei tuomita, eikö lihavien määrä räjähtäisi käsiin?”

Olen kuullut jonkinlaisen version ylläolevasta kommentista en yhden, vaan useamman tuttavani suusta. Fiksuja, jopa terveyskäyttäytymiseen jollain lailla perehtyneitä ihmisiä. Ja silti he ajattelevat näin.

Kommentti kuvastaa epäilemättä yleistä näkemystä siitä, miten painostigma oikeutetaan.

Hyvää tarkoittava ajatus on ilmeisesti osoittaa ylipainon olevan haitallista. Harmi vaan, että vaikutukset eivät voisi mennä pahemmin metsään toivotusta.

Mitä painostigmalla tarkoitetaan?

Ennen kuin mennään eteenpäin, avaan vielä, mitä painostigmalla oikein tarkoitetaan. Käypä hoito -suositus määrittelee asian näin: ”Painoon liittyvällä stigmalla eli häpeäleimalla tarkoitetaan yhteisön kielteistä asennoitumista ja käyttäytymistä ylipainoisia ja lihavia kohtaan.”

Painostigma näkyy siinä, millaista suhtautumista ja kohtelua ylipainoinen henkilö voi joutua kohtaamaan niin yksittäisissä kohtaamissa kuin yhteisö- ja organisaatiotasolla.

Painostigman vaikutukset ilmenevät esimerkiksi lihaviin ihmisiin kohdistuvina ennakkoluuloina, negatiivisina stereotypioina, epäasiallisena kohteluna, syrjintänä ja kiusaamisena. Painostigman vaikutukset näkyvät kaikilla keskeisillä elämänalueilla, kuten työelämässä, terveydenhuollossa, koulutuksessa ja liikuntaharrastuksissa.

Valitettavasti tiedetään, että painostigma näyttäytyy jopa terveydenhuollon kontekstissa. Moni lihava kokee, että eivät saa terveydenhuollosta apua ja tukea tai heille suositellaan rutiininomaisesti laihduttamista vaivaan kuin vaivaan.

Median rooli lihavuuden stigman muodostumisessa ja ylläpidossa on merkittävä. Tyypillinen lihavuutta otsikoiva uutinen on negatiivinen, pelotteleva tai syyllistävä.

Painostigmaa leimaa ajatus, että lihavuus on yksilön vika, joka johtuu tahdonvoiman puutteesta.

Painostigma
Painostigma ja painoon liittyvät kiusaamiskokemukset ovat yhteydessä matalampaan fyysiseen aktiivisuuteen. On ymmärrettävää, että pelko silmätikuksi joutumisesta nostaa kynnystä lähteä liikkumaan.

Painostigman vaikutukset hyvinvointiin

Painostigma luo yksilölle sisäistetyn häpeän kokemuksen, jolta lihava henkilö ei pääse pakoon. Psykologi A. Janet Tomiyama on argumentoinut, että länsimaisessa yhteiskunnassa painostigma on sosiaalisesti hyväksytympää, vakavampaa ja yleisempää kuin muut syrjinnän muodot.

Mutta hyväähän sillä vain tarkoitetaan? Kun ihmiselle selkeästi kerrotaan lihavuuden riskit ja osoitetaan lihavuuden olevan epähyväksyttävää, hän on motivoitunut pudottamaan painoa ja huolehtimaan terveydestään? Vai miten se logiikka menikään?

No, tässä kohtaa ”logiikka” ei voisi mennä pahemmin metsään.

Painostigma ja syömisen hallinta

Lukuisista tutkimuksista tiedetään, että painon stigmatisointiin liittyvä häpeä lisää todennäköisyyttä ahmia. Selittäviä malleja on useita.

Yksi niistä on tunnesyöminen: painostigma aiheuttaa häpeää ja muita epämiellyttäviä tunteita ja tunnesyömiseen taipuvalla syöminen voi olla ainut selviytymiskeino tulla toimeen näiden tunteiden kanssa.

Painostigma voi myös johtaa siihen, että ylipainoinen henkilö muokkaa syömistään tietoisesti tai tiedostamatta suuntaan, joka vastaa hänen käsitystään sosiaalisesti hyväksyttävistä ruokailutottumuksista: annoskoot ovat pieniä ja herkuista kieltäydytään.

Usein energian ja ravintoaineiden saanti jää tämän seurauksena liian niukaksi, josta aiheutuu nälkävelkaa. Nälkävelan seurauksena syömisen hallinta vaikeutuu ja ahminnan riski kasvaa.

Painostigmaan liittyvä häpeä voi myös altistaa kierteelle, jossa henkilö pyrkii hallitsemaan painoaan tiukkojen rajoitusten ja tahdonvoiman avulla, mikä taas altistaa ahminnalle. Joustamattoman syömisen ongelmista painonhallinnasta voit lukea lisää aikaisemmasta kirjoituksestamme joustava syöminen.

Alustavaa näyttöä on myös siitä, että painostigman ahmintaa lisäävälle vaikutukselle olisi myös biologinen tausta. Painostigma lisää yksilön kokemaa stressiä.

Stressitason nousuun liittyy biologinen vaste: muun muassa kortisolitasot nousevat, minkä seurauksena nälän ja kylläisyyden säätely häiriintyy. Tämä puolestaan lisää todennäköisyyttä ylensyömiselle ja hankaloittaa painonhallintaa.

Painostigma, liikunta ja painonhallinta

Tiedetään myös, että painostigma ja erityisesti painoon liittyvät kiusaamiskokemukset ovat yhteydessä matalampaan fyysiseen aktiivisuuteen. On ymmärrettävää, että pelko silmätikuksi joutumisesta nostaa kynnystä lähteä liikkumaan.

Monesti painostigma aiheuttaa kehonkuvan ongelmia, minkä seurauksena esimerkiksi uimahalliin meneminen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta.

Kaiken kaikkiaan painostigma voi viedä kauemmaksi terveyttä edistävistä toimintamalleista ja painonhallinnasta. Vaikka jo 5-10% painonpudotuksella voi olla erittäin hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen, valtaosalla painonpudotustavoite on useita kymmeniä kiloja.

Tähdätään omaan matalimpaan painoon tai normaalipainoon, koska painokeskeinen kulttuurimme ihannoi niin vahvasti hoikkuutta. Maltillisempaan painonpudotukseen tai pienten terveellisten muutosten tekemiseen voi olla tällaisella asetelmalla huonosti motivaatiota.

Kokemukseni mukaan tällainen painokeskeinen kaikki tai ei mitään –ajatus altistaa laihduttelulle ja voi olla esteenä terveyttä edistävien muutosten tekemiselle.

Lopuksi

On paradoksaalista, että suurin osa länsimaisesta väestöstä on ylipainoisia, mutta silti ylipainoa pidetään kulttuurisesti tuomittavana. Obesogeeninen yhteiskuntamme tekee kaikkensa lihottaakseen meidät. Sitten kun lihomme, siitä syyllistetään yksilöä.

Lukuiset tutkimukset ovat osoittaneet stigman haitalliset vaikutukset, mutta silti painostigma elää ja voi hyvin. Miten se on mahdollista?

Varmaan siksi, että painon stigmatisointia onnistutaan edelleen perustelemaan hyvällä tarkoituksella: ”minä vain kannan huolta tästä ihmisestä osoittamalla hänelle, että ylipaino on haitallista”.

Ennen kuin hahmotamme painostigman laaja-alaisuuden ja hyväksymme sen ongelmallisuuden, siitä on todella vaikea päästä eroon.

Kuten the Lancet, yksi maailman arvostetuimmista lääketieteen julkaisuista, argumentoi pääkirjoituksessaan vuonna 2017:

”Mikäli lihavuutta pidetään henkilökohtaisena ja moraalisena epäonnistumisena, joka johtuu tahdonvoiman puutteesta, sitä ei ikinä onnistuta ennaltaehkäisemään vaikuttavasti. Ennen kuin on yleinen ymmärrys siitä, että lihavuus ei ole elämäntapavalinta, on epätodennäköistä, että lihavuus tulisi vähenemään.”

Voisimmeko siis vihdoin todeta, ettei lihavuus ole valinta, jota voisi käsitellä tai hoitaa irrallaan ihmisen kokonaistilanteesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta?

Terveisin,
Siniriikka Männistö
Ehonan psykologi ja ravitsemusterapeutti

PS. Miten Ehona voi auttaa laihtumistavoitteissa?

Me Ehonalle tunnistamme yksilöllisen elämäntilanteesi ja osaamme tarjota juuri sinulle sopivaa tapaa lopettaa perinteinen laihduttaminen.

Ymmärrämme, että liikunnan harrastaminen voi olla sensitiivinen aihe ja kokemus etenkin niille liikkujille, joiden vartalot eivät täytä yhteiskuntamme kehoihanteiden ehtoja. Omasta vartalosta koettu häpeä ja huonommuuden tunne voivat toimia tehokkaina esteinä esimerkiksi kuntosaliharjoittelulle ja siitä nauttimiselle. 

Siksi personal training -valmennuksemme ei korosta liikunnan motiivina rasvanpolttoa, kiinteytymistä tai painoa, vaan esimerkiksi mielihyvää, hyvää oloa ja jaksamista sekä oman itsensä hyväksyntää ja siitä kumpuavaa painonhallintaa. Autamme löytämään oman tapasi liikkua ja olla aktiivinen ilman painontarkkailua ja pahaa mieltä. 

Painonhallinnan ryhmävalmennuksessa autamme sinua luomaan tasapainoisen suhteen painoon ja hyvinvointiin sekä tulemaan tietoisemmaksi painonhallinnan taustalla vaikuttavista tekijöistä. Opit painonhallinnan taitoja ja saat keinoja soveltaa niitä omaan arkeesi.

Lue lisää. Aiheeseen liittyvät kategoriat:

Miten voimme auttaa?

Lähetä viestisi lomakkeella tai ota yhteyttä Annaan.
We also serve in English.

Anna Henriksson
045 133 9989
[email protected]