5 yleisintä myyttiä elämäntapamuutoksen tekemisestä – totta vai tarua?
Jenni Harala
Hyvinvoinnin moniosaaja ja hyvän arjen asianajaja, jonka elämäntehtävänä on auttaa ihmisiä voimaan hyvin ja elämään täyttä, omannäköistä elämää.
Elämäntapamuutos, elintapamuutos, elämäntaparemontti…Olipa termi mikä tahansa, tavoitteena on tehdä sellaisia muutoksia omiin elintapoihin, jotka parantavat omaa hyvinvointia ja jaksamista.
Muutosta suunnitellessa edessä on melkoinen ”villi länsi”. Tarjolla on niin paljon erilaisia ohjeita, neuvoja ja valmennuksia, että apua kaipaavalla menee helposti sormi suuhun.
Joukossa on paljon hyvääkin, mutta myös harmillisen paljon sellaista, joka ylläpitää sellaisia elintapamuutoksen tekemiseen liittyviä myyttejä, joissa ei ole mitään perää.
Joskus myytit voivat olla harmittomiakin, mutta koska tässä tapauksessa kyse on terveydestä ja hyvinvoinnista, koen äärimmäisen tärkeäksi auttaa purkamaan niitä.
Uskon, että moni, ehkä kaikki seuraavaksi esittelemistäni myyteistä on sinulle tuttuja, mutta tiedätkö mitä? Ne ovat aivan höpöhöpöä. Ja nyt minä kerron sinulle miksi.
Myytti 1: Elintapamuutos vaatii itsekuria
Ehonan tuomio: Ei pidä paikkaansa!
Ajatus itsekurin tärkeydestä taitaa tulla siitä, että muutoksen nähdään olevan muutosta vasta, kun se tuntuu vaikealta. Tässä yhteydessä lyödään yleensä pöytään myös ”epämukavuusalue”-kortti.
Jos itsekuri olisi lihas, se olisi kehon heikoin lihas. Sitä ei ole edes tarkoitettu pitkäkestoisiin juttuihin. Siitä saattaa toki olla toisinaan apua pikatilanteissa, mutta pidemmissä prosesseissa se on kyllä lopulta hyödytön.
Itsekurin sijaan onnistunutta ja sopivan helpolta tuntuvaa muutosta ohjaa:
- Mielekkyys
- Henkilökohtainen merkityksellisyys
- Pienet askeleet
Muutoksen onnistumisessa ei ole kyse epämukavuusalueelle menemisestä niin, että rytisee vaan riittävän turvallisesta etenemisestä kohti sellaisia asioita, jotka voit jo nähdä edessäsi, mutta joiden saavuttamiseen tarvitset vielä hieman tukea.
Vai mitä tuumaat, kumpi vie pidemmälle?
- Pelottava matka epämukavuusalueelle, vaikka hammasta purren?
- Turvallinen, suunnitelmallinen ja tuettu polku kohti asioita, jotka ovat realistisesti saavutettavissa?
Myytti 2: Kaikki syyt olla tekemättä ovat tekosyitä
Ehonan tuomio: Ei pidä paikkaansa!
Muutosta tehdään aina voimavaroista käsin ja elämässä on paljon asioita, jotka vievät voimavaroja.
Syyt, joita sanotaan tekosyiksi, ovat siis usein ihan oikeita syitä.
Sosiaalisessa mediassa pyöri jossakin vaiheessa valtava määrä videoita, joissa todisteltiin, että kaikilla on vuorokaudessaan saman verran tunteja. Vaikka kaikkien vuorokaudessa on 24h, ei se tarkoita, että kaikilla olisi mahdollisuus käyttää ne samalla lailla.
Hyvinvointi ja terveys ovat yksilöä suurempia asioita, eikä niitä voi yksinkertaistaa yksilön valinnaksi.
- Se vanhempi, jolla menee työmatkaan yhteensä 3h/pvä ja joka järjestää lasten harrastukset, läksyjen avustamiset ja ruokakaupassa käynnin, ei voi irroittaa samaa aikaa viikostaan liikkumiseen kuin joku toinen.
- Se aikuinen, joka työpäivänsä jälkeen lähtee avustamaan kotona asuvia ikääntyneitä vanhempiaan, ei ehkä halua jättää heitä oman onnensa nojaan, jotta itse pääsisi neljä kertaa viikossa itse jumppaan.
- Se, joka on toipumassa työuupumuksesta, ei voi yhtäkkiä lisätä liikuntaa viitta tuntia viikossa vaikka aikaa olisi, koska suuri osa voimavaroista menee toipumiseen, joka vaatii muutakin kuin liikettä keholle.
Syyt eivät siis ole tekosyitä. Toisaalta on tärkeää muistaa, että nämä syyt eivät onneksi kuitenkaan ole myöskään absoluuttisia esteitä muutokselle. Ne ovat asioita, jotka tunnistetaan ja otetaan huomioon muutoksia tehdessä. Kun muutos on riittävän pieni, kasvavat voimavarat hiljalleen.
Myytti 3: Elintapamuutoksessa on kyse liikkumisesta ja syömisestä
Ehonan tuomio: Ei pidä paikkaansa!
Valitettavan usein ihmisille on erilaisten valmennuksen seurauksena syntynyt käsitys, että olennaista on liikkua mahdollisimman paljon ja syödä mahdollisimman vähän. Toki syöminen ja liikkuminen elintapoja ovat ja näin ollen elintapamuutoksen yhteydessä harjoitellaan myös niihin liittyviä asioita, mutta näiden edellä prioriteetilistalta löytyy monenlaisia muita asioita. Sellaisia, kuten:
- Mitä kuuluu? Miten jaksat?
- Millaista elämä on juuri nyt? Millaista se on ollut viime vuosina?
- Mikä sinulle on tärkeää elämässä? Entä mitä toivot elämään lisää?
- Millaisia voimavaroja sinun elämässä on, jotka tukevat muutostyötä?
Viilaamisen ja hiomisen sijaan tärkeämpää on aina muutosten mukauttaminen omiin sen hetkisiin voimavaroihin. Ja omiin voimavaroihin vaikuttaa keskeisesti myös seuraavat jutut:
- Tyytyväisyys (riittävä) työhön/opiskeluun
- Mielekkäät ja voimavarana toimivat ihmissuhteet
- Sopivasti aikaa itselle tärkeille asioille elämässä
- Lepo, palautuminen ja joutenolo
- Tulevaisuudennäkymät, jotka saavat katsomaan positiivisin mielin tulevaan
Elintapamuutokseen lähdetään aina toiveena parempi olo ja jaksaminen. Leikitään ajatuksella, että kaikki liikunnan ja syömisen saralla olisi täydellistä (vaikka sellaista ei ole), voitko lopulta paremmin, jos edellä mainitut asiat eivät ole riittävässä balanssissa?
Kun näin asiaa tarkastelee, tuntuu erikoiselta, että elintapamuutos olisi vain syömistä ja liikkumista. Vielä erikoisemmalta tuntuisi, että siinä tukena toimisi ’one size fits all’ ruokavaliot ja treeniohjelmat.
Myytti 4: Valmentajan tärkein tehtävä on antaa ohjeet ja kertoa mitä pitää tehdä
Ehonan tuomio: Ei pidä paikkaansa!
Sinulle vieras ihminen tietää siis mitä sinun kannattaa sinun elämäntilanteessa tehdä? Valmentaja on parhaimmillaan kokenut ja koulutettu oman alansa kokenut asiantuntija, mutta ei hän kuitenkaan ole sinun elämäsi paras asiantuntija.
Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija.
Toisaalta en usko, ja itseasiassa tutkimuskin kertoo meille, että elintapamuutoksen onnistuminen ei ole tiedosta kiinni, sitä meillä on kyllä usein varsin mittavasti.
Tieto ei kanna muuttuvissa elämäntilanteissa ilman kokemusta siitä, että pystyn tähän. Olisiko siis ehkä sittenkin niin, että valmentajan tärkein tehtävä on auttaa suunnittelemaan ja mukauttamaan muutoksia sinun elämään sopiviksi ja auttaa sinua uskomaan itseesi?
Kuunnellen, kysyen, kannatellen, kannustaen ja kohdaten.
Myytti 5: Onnistuminen mitataan senttimetreinä, kilogrammoina ja kaloreina
Ehonan tuomio: Ei pidä paikkaansa!
Vaikka kaikki edellä olevat myytit ovat aika hulluja, on tämä ehkä älyttömin. Jos toiveena on pysyvät muutokset elintavoissa, jotka auttavat sinua seuraavina vuosina ylläpitämään hyvinvointia ja jaksamista, eikö onnistumisen mittareina pitäisi olla kokemukset, itseluottamuksen kasvu ja opitut taidot?
Senttimetrit ja kilogrammat ovat siitä kinkkisiä onnistumisen mittareita, että ne eivät ole käyttäytymistä. Ja koska ne eivät ole käyttäytymistä, ei niihin myöskään voi suoraan vaikuttaa.
Pystyvyyden ja onnistumisten kokemusten kannalta on hurjan tärkeä pyrkiä muutosmatkalla vaikuttamaan niihin asioihin, joihin sinulla realistisesti on vaikutusmahdollisuuksia.
Me Ehonalla ajattelemme, että onnistuneesta muutoksesta kertoo parhaiten:
- Arkisen toimintakyvyn parantuminen ja uusiin, sinulle merkityksellisiin, asioihin kykeneminen
- Parempi jaksaminen, vireystila ja mieliala
- Itseluottamuksen vahvistuminen
Sykekellon lukemat eivät koskaan kerro onnistuneesta treenistä yhtä hyvin kuin leveä hymy kasvoilla harjoituksen päätteeksi.
Terveisin,
Jenni Harala
Personal Trainer – Ehona
Käyttäytymistietelijä, ravitsemustieteilijä ja liikunnanohjaaja, AMK